Vehnänsukuista spelttiä on viljelty tuhansia vuosia, eräässä vaiheessa hyvinkin yleisesti, mutta 1800-luvun lopulla se sai väistyä parempisatoisen sukulaisensa tieltä. Viimevuosina speltistä on taas kiinnostuttu, sen kun tiedetään olevan muita viljoja huomattavasti terveellisempää. Speltin vahva monikerroksinen kuori suojaa jyviä saastelaskeumilta hyvin. Spelt on speltheimon arvokkain vilja. Sen kromosomikoostumus on 3x14 samanlaista yhteensä 42 kromosomia. Kun esim. Durum-vehnän kromosomiluku on 28 (2x14).
 
Speltti (triticum spelta) on kotoisin nykyisen Iranin tienoilta, missä sitä on viljelty tiettävästi jo 6000-5000 eKr. Euroopan puolelle speltti kulkeutui nelisentuhatta vuotta myöhemmin. Keski-ajalla se oli jo Pohjois-Euroopan tärkeimpiä viljalajeja hirssin, emmerin ja ohran ohella. Meillä kaikkien mainittavien kansallisten urotöiden on uskottu syntyneen rukiin voimalla, mutta saattaisimme olla mahtavampi kansa, jos olisimme syöneet enemmän spelttiä. Egyptin faaraoiden, Aleksanteri Suuren ja Rooman armeijoiden voitokkuuden kun sanotaan perustuneen spelttileipään. Samasta ruokavaliosta saivat suorituskykynsä myös antiikin olympialaisten urheilijanuorukaiset. Keskiajalla elänyt nunnaHildegrad Bingeniläinen oli kuuluisa parantaja joka vannoi speltin olevan parasta lääkettä vaivaan kuin vaivaan; "Se kasvattaa vahvan kehon ja terveen veren ja se tekee ihmisen hengen kevyeksi ja iloiseksi". Speltin mainittavin vahvuus saattaa kuitenkin olla sen erikoinen, hieman pähkinäinen maku, johon jää helposti "koukkuun".
 
Kasviopillisesti speltillä ja vehnällä on eroa yhden geenin verran. Päällepäin näkyvimmät erot ovat tähkässä; vehnän jyvät ovat kiinni tähkälapakossa, speltin tähkä taas koostuu tähkylöistä, joihin jyvät ovat kiinnittyneet. Puitaessa speltin tähkä murtuu palasiksi eli tähkylöiksi, joissa jyvät ovat tiukasti kuoriensa sisässä. Samoin kuin vehnästä, speltistä on olemassa kevät- ja syyslajikkeita, mutta vain syysspeltti soveltuu kasvurytminsä puolesta Pohjois-Eurooppaan.
 
Spelttiä voidaan käyttää keitiössä kaikkeen leipomiseen ja keittämiseen.
 
Speltin kuoriprosentti on 20-30% ja myllykäyttöä varten se on kuorittava. Suuria spelttimääriä käsittelevissä myllyissä on erityiset kivipari- tai rumpukuorimet., kotitarvekuorinta voidaan tehdä esim. vanhalla kivimyllyllä. Kaurankuorintaan tarkoitetut laitteet ovat speltille liian rajuja, hukkaprosentti saattaa pahimmillaan nousta 70%, pienillä muutoksilla niitäkin voidaan toki käyttää.